Ehkä.

Työhuoneen nurkassa on rauhallista.

Olen rakentanut itselleni pienen pesän seinän viereen. Siinä on tavallaan mukavakin jo olla pitkästä aikaa.

Ulos meneminen ja lähteminen on aika vaikeaa. Kuvaamaan siis, kyllä minä ruokakaupassa voin käydä.

Pää on kovin rauhaton. Poden kamerakuumetta vaikken tunne osaavani ottaa kuvia. Monenlaista ajatusta muttei mitään ajatusta. Tai järkeä ainakaan.

Jos nykyisiä kuvia pitää miettiä niin sana joka tulee mieleen on pakkoliike. Ehkä koneella oleminen ja kuvien kanssa touhuaminen on johonkin menossa kun ei enää ahdista olla tässä nurkassa näiden kanssa.

Ehkä olisi aika ottaa välimatkaa kotikulmiin. Kameran asemesta laittaa sekin raha matkaan. Ehkä kesällä sitten.

Ehkä.

Halkaistu

 

 

 

 


 

Halkean. Kahtia kaikesta.
Joka kohdasta.
Turhasta. Liiasta.

Jos olen tarpeeksi pieni
voiko minua halkoa?

Teen niistä tosia

image

Päivät
lipsuvat sormieni välistä

Jos teippaan sormet nyrkkiin
Ja
Kämmenet sikiöiksi

Auttaisiko se?

image

Lokamarrasjoulu
Sellainenhan se oli
Tämä aika
Jonka hävitin itse.

image

Virkkaan pieniä eläimiä
Annan niille pienet nimet, pienet tarinat.

Tuon ne eloon. Teen niistä tosia.

Jokaiseen pienen palan itsestäni.
Tekeekö se minusta pienemmän?
Vai eläimen?

. – – –

Metsänpeitossa

Kävin metsässä. Keräilemässä käpyjä.
Ja haistelemassa. Katsomassa.
Kuulemassa ja kokemassa.

20151128_IMG_2506_960px

Lumi otti ja suli pois, joten oli helppoa. Täällä kauempana ei tarvitse pitkään kulkea ennenkuin on metsässä.

20151128_IMG_2434_960px

Ajattelin talvella etsiä jostain lumikengät. Oli niin kovin rauhallista, iltapäivän pimenevässä metsässä.

20151128_IMG_2445_960px

Metsänpeitossa, mutta kuitenkin lähellä kotia. Se hetkellinen tunne kun tajuaa ettei ihan tarkkaan tiedä missä on. Mutta tietää ettei ole kaukana.

20151128_IMG_2478_960px

Se on toisaalta tuttu tunne monessa muussakin mielessä. Välähdykset muualle. Pois.


Mutta ettei nyt ihan synkäksi menisi niin laitetaan tähän yksi isokorvainen kissa.

IMG_20151116_220608

Ihana Tuiskutuiskunen.

Tervetuloa

20150926-IMG_0974

 

No niin. Nyt ollaan muutettu, pääpiirteissään on kaikki nyt blogin osalta kunnossa. No okei, ulkonäköä viilaillaan vielä kyllä, mutta nyt ollaan tämän näköisiä.

Paljon on tapahtunut, jonkun verran on tekemättäkin vielä.

Vaan kaikille Teille ihanille, otsikon sanoin: Tervetuloa. Uuteen ihmeelliseen maailmaan.

Hyvästit

No niin. Oli puhe niistä muutoksista.
Nyt on niiden aika.
Firma on perustettu, ekat kuvat otettu, ekat laskut lähetetty.
Tänään sain postia Ficoralta, jossa kerrottiin että uusi domain on rekisteröity. Blogi tulee siis muuttamaan lähiaikoina. Mutta ei muuttumaan. 😉
Tämä on viimeinen posti tänne.
Nämä ei katoa minnekään täältä nämä vanhat jutut, ja jos kuut ovat oikeassa asennossa, vanhatkin jutut löytyvät uudesta osoitteesta, joka tulee tännekin jahka sen tiedän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muitakin muutoksia on, puhelin vaihtui Androidiksi ja kädessä on nyt Canon. 5D Mark II johon totuttelen nyt. Aika erilaista on touhu kun on pitkälti reilun vuosikymmenen kuvannut Leica M:llä ja Micro4/3silla… Samalla huomasin että kaikki kameralaukut on mitoitettu hieman pienemmille kameroille… Joten joutunee ostostelemaan vähän sitten.

Okei toki muitakin muutoksia elämässäkin, mutta niistä ei nyt sen enempää.

Matsi masennuksen kanssa jatkuu, olinkin sitten alkuperäistä ajatusta hieman pidempään saikulla. Nyt pikkuhiljaa palailen siihenkin, toivottavasti onnistuneemmin tällä kertaa. Fingers crossed ja silleen.

Kuin nuo kaikki mykät esineet

XXXXXXXVII

XXXXXXXVIII

XXXXXXXIX

XXXXXXXX

XXXXXXXXI

XXXXXXXXII

XXXXXXXXIII

Päivät seuraavat toisiaan.
Toiset parempia, toiset huonompia.
Kun keksisi mistä se johtuu.

Tässä julkisessa potemisessa on puolensa. Nyt mietin että niin, tätähän kirjoitetaan omalla nimellä, omalla vastuulla. Ei tämä nyt kai ihan parasta mainosta itselleen ole.

Toisaalta olen saanut Facebookin kautta yhteydenottoja aika monelta tutulta jotka kertovat olleensa samassa pisteessä. Sama tauti. Osa ei ole edes kertonut siitä. Osa oli todella yllättäviä.

Se että joku kertoo minulle eikä kenellekään muulle on jotenkin… pysäyttävää. Voisiko tästä olla jotain hyötyä jollekulle?